Aleksanterin mahtikirja.


Sarajevon olympiakylä

Sarajevossa järjestettiin talviolympialaiset vuonna 1984. Kävimme paikan päällä tutustumassa, mitä venyystä on jäljellä.

Vaihtokokemuksia osa 3 – Suolajärvi Baskunchak

“Hei läheksä Volgogradiin?” -Joo.

Mä en ole aikuisiällä matkustanut näin takki auki kuin tällä reissulla. Kun Aeroflotin kone oli tukevasti saavuttanut stabiilin lentokorkeuden, ymmärsin, ettei mulla ollut minkäänlaista käsitystä, mitä on Volgrogradissa, miksi sinne mennään ja mitä siellä voi kokea.

Vaihtokokemuksia osa 2

Musta on tosi hienoa lähteä välillä putsamaan asuntolan torakanmyrkyt vaatteista pienelle kävellylle. Etenkin näin kevätauringon lämmitellessä voi huoletta mennä takki auki, vaikkapa oman yliopiston takapihalle (sijaintia ei ole vääristelty humoristisin vivahtein), jossa nyt sattuu seisomaan paikallisen talonmiehen mukaan “Epävirallinen museo Nikola Teslalle“. Te, ketkä olette viettäneet lapsuutenne rakennellen Heavy tankkeja war factorystä, tiedätte kuinka innostunut ihminen voi olla kuullessaan tälläisestä rakennelmasta. Te, kellä ei ollut mahdollisuutta pelata Red Alert -sotasimulaattoria ei hätää, minulla on teille muutama kuva, jotka antavat yhtä selkeän kuvan Paavi Jeesuksen kärsimyksistä:

Vaihtokokemuksia osa 1

Noniin, nyt on jokunen viikko vierähtänyt Venäjänmaalla.  Kyllä, täällä juodaan paljon vodkaa ja kyllä olen nähnyt Pietarin keskustassa elävän karhun juovan olutta. On aika päivitellä tänne muutamia kuvia. En ajatellut kirjoittaa pidempiä jaaritteluita venäläisistä stereotyypeistä. Niitä on netissä muutenkin tarpeeksi.

Olen vapaa

Olen vapaa!

Mahtava tunne.

Heitin juuri noin 10-15 jätesäkillistä “muistoja” elämästäni. Roinaa kertyy nurkkiin jatkuvasti. Tuntuu, että rakennan jokaisen esineen taakse tarinan, joka estää minua heittämästä sitä pois, vaikken käyttäisi sitä vuosiin. Lopulta tärkein asia, mikä ihmiselle jää, ovat muistot elämästä.

Missio, visio ja arvot – jargonista viestintään

Liiketoimintastrategia 101: Erotu kilpailijoistasi.

Todellisuus on kuitenkin valitettavan usein toinen. Elinkeinoelämän yritykset eivät uskalla erottua. Missiot, visiot ja arvot viilataan niin pyöreäkulmaisiksi, että lopulta voisi kuvitella niiden muodostuneen seuraavasta prosessista: laitamme muutaman, kauniiksi kuorrutetun ja kilpailijoiden käyttämän sanan pussiin, ravistamme ja noukimme ne pussista täysin sattumanvaraisesti. Nämä sanat muodostavat liiketoiminnalle välttämättömät kirjalliset identiteetit. Tuloksena on jargonia, jolle jonka rinnalla jopa puppulausegeneraattorikin kalpenee. Otetaanpa esimerkki

Miksi en pidä Täffästä ja miksi kuitenkin sinne aina palaan

Piirsin oheisen kuvaliuskan omaksi iloksi ja pääosin harjoitukseksi kun en ole aikaisemmin käyttänyt Illustratoria.

Kuvien aiheet perustuvat 100% omiin kokemuksiin liittyen Täffään. Älkää ottako tätä liian tosissaan :)

Linkki suomi24.fi (liittyy kuvasarjaan)

Lujarin lukijoiden parrankasvu ajan funktiona

Monelle teekkarille varma kevään merkki on jokavuotinen Kari Santaojan legendakurssi Lujuusoppi I. Eräs ystäväni tiesi kertoa, että eräät ovat jo diplomityön tehneenä kurssilla viidettä kertaa. All-in taktiikkana heillä toimii samaan aikaan suoritettava, vastaava kurssi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Kurssin saa hyväksiluettua Aallossa.

Muodostin alla olevan kuvaajan tutkiessani empiirisesti erästä ystävääni, joka on para-aikaa suorittamassa kyseistä kurssia. Itselläni se on jo onneksi takanapäin!

Lue myös: prujumonopoliavautuminen

 

Lue HS.fi artikkeleita ilmaiseksi

Tällä viikolla, monen yllätykseksi Helsingin Sanomat, tuttavallisimmin hesari, päivitti sivunsa osittain maksulliseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjällä on lukuoikeus vain viiteen artikkeliin viikossa.

Tähän on olemassa ratkaisu ainakin Googlen Chrome selaimella:

Lue niin paljon kun jaksat

Asenna yllä oleva laajennus Chromeen ja homma pelittää. Mukavia lukuhetkiä.

Kuinka tehdä loimulohta – Ensikertalaisen vinkit

Minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus valmistaa loimulohta. Se on normaalisti ostettuna niin vietävän kallista, että lahjoitan varani mielummin vaikka Kreikkaan. Kuitenkin alla herkullinen resepti kuvineen, jonka kehitin kypsennysprosessin edetessä.

Pelillistäminen osana asiakaslojaalisuutta

Miksi vietämme niin pitkiä aikoja pelaten roolipelejä, jossa ohjataan kuvitteellista hahmoa kuvitteellisessa maailmassa? Ulkopuolisen silmistä se voi näyttää silmittömältä ajanhaaskaukselta, mutta näin itse saman kokeneena olen eri mieltä. Tein töitä jonkin tietyn tavoitteen eteen jonka saavutettuani koin olevani pelissä muita vahvempi, mikä pitää teknisesti paikkansa. Todellisuudessa ainoa ratkaiseva tekijä oli kestävät perslihakset.

Vaaleissa äänestäjillä ei ole velvollisuuksia

Sosiaalisesta mediasta voi usein lukea, että ihmiset kokevat suorittavansa jonkin sankariteon kun käyvät äänestämässä. Hiljattain minulle postitettiin äänestyslappu. Siinä luki: ”Ilmoitus äänioikeudesta presidentinvaaleissa”. Suosittelen lukemaan tarkemmin. Kyse on nimenomaan oikeudesta, ei velvollisuudesta. Jos haluatte kokea miltä velvollisuuden suorittaminen Suomessa tuntuu, syntykää mieheksi.

Luennoitsijoiden prujumonopoli

Usealla Aallon kurssilla kirjallinen opetusmateriaali myydään oppilaalle kurssin yhteydessä. Jo ilmoittautumisvaiheessa webOodissa on mahdollisuus tilata kurssiin liittyvät prujut.  Hintaa kertyy yleensä pari kymppiä. Sikäli kätevää, kun oppimateriaalia ei tarvitse lähteä erikseen metsästämään.

Miksi kissa on ketterämpi kuin norsu? Klikkaa isommaksi

Mutta.

Aalto-yliopiston verkkopalvelut kartalla

Aalto-yliopistossa on käytössä useita kymmeniä tietoverkkoja, jotka eivät ole keskenään juuri millään lailla yhteensopivia. Purkkateippiviritelmä voi vaikuttaa aluksi hieman sekavalta, mutta kun siihen tutustuu tarkemmin, se on entistäkin sekavampi.

Monet verkkosovellukset ovat vain toistensa klooneja muutamaa muuttujaa editoimalla. Hyvä esimerkki on Optiman ja Nopan keskenäinen ero: Optimaan oppilaat voivat palauttaa kurssiharjoitustöitään. Sekava UI sekä Nopan suosio kallistavat  monet luennoitsijat käyttämään molempia järjestelmiä. Optimaa siis käytetään lähinnä tiedostojen lähettämiseen oppilaan koneelta kurssihenkilökunnalle.

Facebookin Timeline ei paljasta salaisuuksia

Viime päivinä kohua herättänyt Facebookin uusi Timeline-profiili kaivaa käyttäjien noloimmatkin päivitykset, viestit, kuvat, kommentit, you name it, esiin kaikkien pällisteltäviksi. Muutamalla klikkauksella kaikki on helposti nähtävissä.  Monet ovat jo ehtineet tuomitsemaan naamakirjan yksityisyytensä loukkaamisesta. Hyvät ihmiset,  esillä ei ole muuta kuin mitä olette itse julkisesti verkossa kirjoittaneet, vieläpä omalla nimellä.

Kaikki, mikä Timelinessä on esillä, oli saatavissa jo ennen Timelineä, mutta se vaati joko pitkää pinnaa tai scriptaustaitoja. Molemmat ovat harvassa.  Kuinka? Scrollatessa profiilin alalaitaan näkyy linkki [Näytä lisää], josta saa taas muutamankymmentä tapahtumaa näitä mahdollisesti kiusallisia viestejä. Tätä prosessia voi jatkaa aina henkilön liittymispäivään asti. Mitä verkkososiaalisempi profiili, sitä enemmän työtä joutuu tekemään aikayksikköä kohden. Kyseessä on siis vain uusi tapa esittää sama tieto.

Asioita on helppo unohtaa, kun kukaan ei niitä ”kaivele”. Ihmiset muuttuvat ja ne seikat, jotka vaikuttivat aikanaan siisteiltä, saattavatkin nykyään olla kiusallisia. Kirjoittaessa mitä tahansa verkkoon, on syytä muistaa allekirjoittaisiko saman 10, 15, 20, ∞ vuoden päästä.

En tykkää klubeista, eikä kuuluisi sinunkaan

Helsingissä toimii kymmeniä yökerhoja. Kaikki nämä paikat toteuttavat samaa kaavaa, yrittämättä erottua toisistaan. Tarjonta on lähinnä kovaa musiikkia, yksi tuoli per 10 asiakasta, kalliita juomia nuhjuisista tuopeista sekä korvat verelle jumputtavaa meteliä.

Klubikokemus alkaa jonottamisella mahdollisesti sateessa tai kylmässä, koska yleensä käytössä on vain yksi kassa. Asiakastulva tuntuu tulevan joka perjantai yllätyksenä. Jonossa on tietysti aina niitä, ketkä kuvittelevat tuntevansa paikan omistajan tai kokevat olevan onnekkaita sinä iltana ja toivovan portsarin päästävän heidät sisälle jos heidän kaverinsa on jo sisällä.

Aika kulkee nopeasti vain jos siitä tekee nopean

Usein kuulee sanottavan “Voi kunka aika rientää”. Yleensä tälläiset toteamukset ajottuvat hetkiin, jolloin juhlistetaan jokavuotista tapahtumaa esimerkiksi syntymäpäivä tai joulua.

Ihmiset (kulttuurista riippuen) viettävät erinäisiä juhlia eri syistä. Kuitenkin kaikille on yhteistä se, että niitä on paljon ja ne ajottuvat ympäri kalenterivuotta. Isompia juhlia ovat näin nopeasti laskettuna: joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä ja jotkin “ei helkkari kaupat ovat kiinni, miksi kukaan ei kertonut” -juhlat.

Näiden lisäksi voidaan laskea omat ja kavereiden syntymäpäivät, nimipäivät, kouluun / työpaikkaan liittyvät muistopäivät, vanhempien tai oma hääpäivä, hautausmaavierailun arvoiset muistopäivät sekä joillekkin nimipäivät. Kekkereitä voi keksiä melkeinpä mille tapahtumalle vain.

Joka kerta tälläinen aktiivinen muistelu aiheuttaa mielessä “Oho taas siitä on kulunut vuosi”-fiiliksen, joka yleenäs koetaan negatiivisena, haikeana tunteena. Aika näyttää kuluvan nopeasti, sillä vastahan ajattelit jostain toisesta jokavuotisesta tapahtumasta samalla tavalla. Ihminen ei alitajuisesti tiedosta, että kyseessä on eri tapahtuma vaan näitä pettymyksiä mahtuu vuoteen hyvin monta. Tämä johtaa väistämättä harhaan ajan nopeudesta, joka subjektiivisesti arvioituna “rientää”.

Asiaan voi suhtautua myös ajattelemalla pidemmissä sykleissä yhden vuoden siaan. Kuinka kauan siitä on sait käteesi yläasteen päättötodistuksen, ajokortin tai vedit ekat kännit? Hyvin kauan. Ja kuinka monta monta muistoa sinulla on niiltä ajoilta, jotka ovat niiden ja nykyhetken välissä. Monta. Lakatkaa murehtimasta, aika on hidasta, te vain teette siitä itse nopean.

 

Miksei Helsingissä ole roskiksia?

Iso Roobertinkatu viikonlopun jäljiltä on täynnä roskaa. Pantittomia pulloja, snägäripapereita sekä mäkkärin pusseja levitetty koko kadun varrelle. Nopeasti ajateltuna voi helposti kuvitella viikonloppusotureiden olevan sikoja, joille kaupungin roskaaminen kuuluu normaaliin illanviettoon. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Iso Roba viikonlopun jäljiltä

 

Juhliessa tulee nälkä. Ruokapaikkoja Helsingin keskustassa on siinä missä baarejakin. Monet niistä myyvät pikaruokaa, jonka saa paperikäärössä tai muussa kertakäyttöastiassa. Syötyään, pienessä mäiskeessä näistä kääröistä pääsee eroon heittämällä ne maahan tai viemällä ne roskikseen. Jos onnistuu löytämään sellaisen.

Laskin huvikseni kuinka monta kaupungin roskista Iso Roballa on. Tulos järkytti. Täysi nolla.

Onko tosiaankin tehokkaampaa palkata siivojat joka viikonloppu usean tunnin työhön? Roskisten ylläpito ei tietenkään ole ilmaista, mutta huomattavasti tehokkaampaa kuin jokaisen roskan poiminen maasta yksitellen. Lisäksi maassa lojuvat roskat laskevat alueen viihtyvyyttä.

Pisteet kotiin Mäkkärille ja muutamalle muulle yritykselle, jotka tekevät parhaansa asettamalla omat roskikset ravintoloidensa ulkopuolelle. Ne ovatkin monesti täynnä jo illan alkutunneilla. Olen myös kuullut entiseltä työntekijältä, että Mäkkäri siivoaa aina omat roskansa ravintolan läheisyydestä.

Kävin äskettäin New Yorkissa. Pikaruokakulttuuri on siellä tosi elävää, ja ruokaa syödään usein niin sanotusti lennosta. Tästä tuleviin jätteisiin varauduttu roskiksilla jokaisessa kadunkulmassa. Roskista ei tarvitse etsiä ja ne eivät ole täynnä. Helsingissä roskiksia on riittävästi vain puistoalueilla. Miksei myös kaduilla?